Kirjoitus helmikuulta:
Päätös Helsingin kouluihin tulevasta kasvisruokapäivästä on tuntunut saavan erityisesti koululaisten vanhemmat takajaloilleen. Helsingin Sanomien nettikeskusteluissa manaillaan kilpaa idunpureskelijoiden ideologian pakkosyöttämistä, pelätään lasten terveyden ja jaksamisen puolesta sekä puidaan koko päätöksen tarpeellisuutta. Toivottavasti näiden närkästyneiden vanhempien mielipiteet eivät tartuta lapsiin turhia ennakkoluuloja. Mikäli yleinen näkemys kasvissyönnistä todella on "viherpiipertäjien salaatinpureskelua", toivoisin jonkinlaista asenne- ja ravintokasvatusta lasten ja nuorten ohella myös aikuisille.
Olen kuullut ja lukenut lukuisia väitteitä siitä, että kasvisruokapäivä olisi pakottamista ja lasten oikeuksien polkemista. Minusta on kummallisempaa, että lapsille syötetään pienestä pitäen tehotuotettua lihaa ja opetetaan, että se on ainoa oikea ruokavalio. Onko kukaan informoinut lapsia esimerkiksi siitä, että useimpien karkkien valmistuksessa on käytetty possun suolia tai nahkaa? Tai että herkkupyöryköitä varten kanoja kasvatetaan suurissa halleissa 20 kanaa neliömetrin kokoisella alueella ja ne teurastetaan muutaman viikon ikäisinä varta vasten ihmisten tarpeita tyydyttämään? Veikkaisin, että aika monelta lapselta voisi mennä nakkikastikkeet väärään kurkkuun, jos he tietäisivät, mistä se ruoka lautaselle on oikein tullut. Toki eläimet tappavat toisiaan, nimenomaan luonnossa ja luonnollisesti. Mistä se liha sitten kouluruokalaan saapuu? Ei suinkaan metsästä, niinkuin esi-isämme sen hankkivat, vaan laitoksista, joissa eläimiä pidetään tuotantovälineinä. Miksi pitäisi opettaa lapsille, että kyseisten asioiden syöminen on ihan luonnollista, tarpeellista tai jopa välttämätöntä?
Huvittavinta – tai kenties sittenkin surullisinta - oli lukea kommentteja vanhemmilta, jotka suunnittelivat antavansa lapsilleen kasvisruokapäivinä rahaa pizzeriakäyntejä varten, jotta nämä varmasti saisivat vatsansa täyteen kunnon ruokaa. Mitä se koulussa (tai kotona) normaalisti tarjottava "kunnon ruoka" sitten oikein on? Nakkeja, lihapullia ja kalapuikkojako - jauhomössöä ja eläinruohojen jämätuotteita? Itse muistan kouluruokailusta parhaiten sen kammottavan ruskean kastikkeen, josta lihanpalasia sattui lautaselle vain hyvällä tuurilla ja kovalla kauhomisella. Eineslihapullien ravintoarvo on surkea ja lihapitoisuus lähinnä vitsi, sen sijaan samalla hinnalla voitaisiin tarjota esimerkiksi maistuvia papu- ja linssiruokia. Kasvisruuan terveellisyyttä ja ravitsevuutta epäilevät voisivat minun mielestäni avata suunsa vasta siinä vaiheessa, kun se heidän ihannoimansa "kunnon ruoka" on jotain muuta kuin eineksiä.
Vegaaniliiton sivuilta löytyy esimerkki, jonka mukaan annos papupataa vie kaikkiaan vain noin kymmenesosan sianliha-aterian tuottamisen vaatimasta energiamäärästä.
YK:n maatalousjärjestö FAO:n mukaan eläintuotanto vaikuttaa kasvihuonepäästöihin enemmän kuin liikenne.
Suomessa viljellään lähes 80%:lla peltopinta-alasta rehua eläimille, joita ihmiset puolestaan sitten syövät, sen sijaan että käytettäisiin peltoja suoraan ihmisten ravinnon viljelyyn.
Kaikista kasvihuonepäästöistä karjatalous aiheuttaa noin 18%, mikä on todella paljon siihen nähden, kuinka helposti asiaan voitaisiin vaikuttaa.
Entä sitten "toiselta puolelta maailmaa tuodut herkut"? No, väännetään nyt edelleen rautalangasta, että suurin osa Suomeen tuodusta soijasta menee eläinten rehuksi. Lihansyöjä siis kuluttaa soijaa siinä missä kasvissyöjäkin, paitsi että sen LISÄKSI lihansyöjä kuluttaa vielä lihaa. Kuulostaako järkevältä? Ei minustakaan.
Lisäksi, monia proteiinipitoisia ruokia saa lähempääkin; suomalaista härkäpapua ja hernettä, vehnägluteenista valmistettua seitania... Myös hamppua voitaisiin hyödyntää nykyistä paljon enemmän, mutta valitettavasti sitä ei asenneongelmaisessa Suomessa tällä hetkellä juuri viljellä. Hampunsiemenistä voidaan valmistaa mm. maitoa, hampputofua eli hefua sekä huipputerveellistä hamppuöljyä.
American diet assosiationin mukaan
"vegaani- ja muut kasvisruokavaliot sopivat kaikenikäisille, kun ne on koostettu hyvin. Ne ovat ravitsemuksellisesti riittäviä myös lapsille ja murrosikäisille sekä raskauden ja imetyksen aikana. Kasvisruokavalioissa on monia terveydellisiä etuja: niissä on vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja eläinproteiinia ja kolesterolia ei juuri lainkaan. Sen sijaan kasvissyöjät saavat ruokavaliostaan enemmän hiilihydraatteja, kuitua, magnesiumia, antioksidantteja (kuten C- ja E-vitamiinia) ja fytokemikaaleja. Kasvissyöjillä on havaittu olevan pienempi painoindeksi kuin sekasyöjillä, samoin pienempi sydäntautikuolleisuus. Veren kolesterolipitoisuus ja verenpaine ovat kasvissyöjillä myös pienemmät. Heillä on lisäksi alhaisempi riski sairastua verenpainetautiin, tyypin 2 diabetekseen sekä eturauhas- ja paksusuolensyöpiin".
- Mutta pitäähän lapsiparkoja nyt puolustaa tältä kamalalta salaattikuurilta, onneksi esimerkiksi diabetes ja verenpaineongelmat eivät millään lailla kosketa suomalaista elämää...
Kaiken kaikkiaan kasvisruokavalio edistää niin eläinten, ympäristön kuin ihmisen itsensäkin terveyttä, joten mielestäni on täysin perusteltua, että kouluruokailua muutetaan kasvispainotteisemmaksi. Kun tuhansille ihmisille valmistetun lihan määrästä pudotetaan viidesosa pois, on se kokonaisvaikutuksiltaan merkittävä teko siihen nähden, miten vähäinen on jokaisen yksilön tekemä uhraus tai muutos. Tietenkään koko maailmaa ei tällaisilla asioilla pelasteta (eikä se Helsingin kaupunginvaltuuston tehtävä olekaan), mutta viesti onkin, että nimenomaan pieniä arkisia valintoja tekemällä jokainen voi omalta osaltaan olla mukana rakentamassa kestävämpää ja eettisempää yhteiskuntaa.
