Kriittistä

tämä on vastine äskettäin lukemaani juttuun huuhaa-uskomuksia sekä koulukasvatusta koskien. huomaa kyllä, etten ole pitkään aikaan kirjoittanu mitään vastaavaa, lukioaikoina tää olis mennyt ihan rutiinilla mutta nyt piti tosissaan tapella että sai lauseet pysymään kasassa. varsinkin asian tiivistäminen oli pirun hankalaa. eikä suomenkielikään oikein enää meinaa sujua, yli puolet ajatuksista tulee englanniksi. harjoittelemallahan se varmaan siitä taas lähtee, pitäis kirjoitella enemmän "virallisia" juttuja...

(English translation to be published...)

Rakentava kriittisyys edellyttää laajakatseisuutta

Arno Kotro kommentoi 25.6. HS:n pääkirjoitussivulla julkaistussa ”Koulu ei kasvata huuhaa-kriittisyyteen” - kirjoituksessaan jyrkästi tiettyjen uskomuksien todenperäisyyttä ja tarpeellisuutta, sekä esitti kiinnostavan ehdotuksen lisätä kouluihin kriittisen ajattelun opetusta.

Kriittinen ajattelu on parhaimmillaan rakentava, mutta pahimmillaan rajoittava väline maailman ymmärtämiseen, jonka taitavaa käyttämistä kouluopetuksella olisi mahdollista tukea. Taitamattomasti käytetty kriittisyys voi kuitenkin helposti johtaa liialliseen skeptisyyteen, ennakkoluuloisuuteen tai toisten ihmiste elämänkatsomuksien arvottamiseen. Siksi tulisikin kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten ja millä asenteella kriittisyyteen opastetaan. Kotron ehdotus ”koulun pitää herätellä miettimään, miksi uskon niin kuin uskon” on sinänsä hyvä. Jos filosofianopettaja kuitenkin jo keskustelunavauksessaan toteaa tylysti myös, että ”huuhaata ei tarvita mihinkään”, on koko aiheen käsittely vaarassa jäädä valitettavan mustavalkoiseksi.

Selittämättömiin ilmiöihin uskomisen taustalla on yleensä henkilökohtainen kokemus tai tunne, jota on tietenkin hankala todistaa tieteellisesti. Tällaiset uskomukset eivät kuitenkaan hylkää tieteelliseen tietoon perustuvaa maailmankuvaa, vaan parhaassa tapauksessa täydentävät sitä. Samoin kuin taide, myös mystiikka voi tuoda harrastajalleen paljon arvokkaita elämyksiä. Niinsanottuihin huuhaa-uskomuksiin liittyy jo nyt valtavasti ennakkoluuloja, minkä vuoksi moni peittelee elämänkatsomustaan leimautumisen pelossa. Näiden ennakkoluulojen ruokkiminen ja henkilökohtaisen henkisyyden määrittely ”huuhaaksi” tuskin ovat sellaisia tehtäviä, joihin koululaitosta tulisi valjastaa. Yksipuolinen asenne näkyy Kotronkin tavassa niputtaa kaikki epätieteellinen lentävistä lautasista reikihoitoihin saman hömppäkategorian alle.

Huuhaatakin on monenlaista - viikkolehtien horoskoopit ovat hyvä esimerkki uskomuksien kaupallistamisesta, eikä niillä ole juuri mitään tekemistä alkuperäisen astrologian kanssa. Vaikka ”huuhaalla” myös rahastetaan, Kotron mainitsema vaihtoehtohoitojen ”iso bisnes” on todellisuudessa hyvin pientä verrattuna länsimaiseen lääketeollisuuteen, joka kaikessa tieteellisyydessäänkin on saanut joitakin hyvin epämiellyttäviä ja korruptoituneita piirteitä (olkoon tieteellistä tai ei, minusta ihmisten hoitamisen muuttaminen kylmäksi bisnekseksi on aina moraalisesti arveluttavaa). Vaihtoehtohoitojen tieteellinen tutkiminen on luonnollisestikin ongelmallista ja näyttö vähäistä, mutta jos joku uskoo reikiin ja kokee sen edistävän hyvinvointiaan, en näe siinä mitään erityisen haitallista tai torjuttavaa.

”Huuhaa-kriittisyyden” sijasta pitäisin tärkäenä sitä, että koulussa tarkasteltaisiin erilaisia uskontoja ja uskomuksia historiallisesta ja poliittisesta – ja miksei filosofisestakin – näkökulmasta. Lisäksi erityisesti mediakriittisyyteen kasvattamisen voisi aloittaa jo peruskoulussa, media ja viihdemaailma kun taitavat lopulta olla ne nykyhetken suurimmat huuhaan tuottajat.

Jokaisen olisi hyvä oppia ymmärtämään tieteellisen ja kokemuspohjaisen tiedon ero, mutta jälkimmäisen vähättelevä leimaaminen hömpäksi ei ole hedelmällinen lähtökohta evästää oppilaita taitavaan ajatteluun. Taitavuutta on se, että kykenee käsittelemään ja hyödyntämään elämän monipuolisuutta. Oppilaita tulisi kannustaa arvostamaan tieteen ohella myös henkilökohtaista tunneperäistä näkemystä, sekä ymmärtämään, ettei näiden tarvitse olla toisiaan poissulkevia asioita. Tämä tarjoaisi parhaat puitteet sellaisen maailmankuvan muodostamiselle, joka on samanaikaisesti sekä jaettu että henkilökohtainen.